…veli vihaa vielä veljeään

Olen kasvanut hengellisten laulujen parissa ja ne tuovat minulle edelleen usein voimaa ja lohtua. Varsinkin viime aikoina olen yhä useammin hakeutunut pianon ääreen ja uponnut hetkeksi laulujen maailmaan: välillä ne löytyvät punaisesta veisukirjasta, toisinaan toivelaulukirjoista, usein lauluopettajan antamina ja välillä ihan vaan netistä googlaamalla. Laulaminen on minun osa omaa self-help-kittiäni – se parantaa ja vie hetkeksi pois tämän hetken ja maailman tilanteista. Otsikon sanat ovat pyörineet mielessäni viime aikoina silloinkin, kun en istu pianon äärellä. Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu? Miksi ympärillämme on niin paljon pelkoa ja vihaa? 

Moreno minussa

Olen opiskellut morenolaisia menetelmiä pian 10 vuotta ja tämän koen olevan suuri osa omaa maailmankuvaani ja myös työotetta. Jacob Levy Moreno (1889–1974) oli oman aikansa visionääri: psykiatri ja sosiaalipsykologi, joka loi psykodraaman 1920-luvulla yhdistäessään aiemmin kehittämänsä rooliteorian sekä luovuuden filosofian. Hänen mielenkiintonsa keskiössä olivat ihmisten väliset suhteet, kohtaaminen, erilaiset ryhmät sekä luovuus, leikki ja spontaanius. Morenon kunnianhimoisena tavoitteena oli saavuttaa maailmanrauha psykodraamallisella työskentelyllä. Morenon tärkein ja mielestäni erityisin menetelmä psykodraamallisessa työskentelyssä on roolinvaihto, jossa tavoitteena on oivaltaa jotain vastaroolin ajatusmaailmasta, lisätä empatiaa toista kohtaan sekä vapauttaa energiaa ylimääräisistä tai jopa turhista transferensseista toista kohtaan. 

Sata vuotta myöhemmin

Luen päivittäin sosiaalisessa mediassa erilaisia postauksia koronaan liittyvistä ”totuuksista”. Tuntuu, kuin ihmiset olisivat jakautuneet ainakin kahteen (ellei jopa useampaan) eri leiriin. 

”Siis mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Käyttäkää sitä maskia! Vitun idiootit!” 

”Voi herranenaika sentään, ootte ihan kuutamolla, lampaat!” 

”Munkin feedissä on siis yllättävän paljon ihan fiksuina pitämiäni ihmisiä, jotka nyt huutelee tän koko homman olevan jotain feikkiä, järkyttävää!” 

”Jengi on kyl ihan sekasin. Kattokaa nyt miten yks pieni flunssa sulkee koko maailman!”

Kuulostaako tutulta? Jos ei, niin onnittelut. Itselläni tämä valitettavasti on ihan jokapäiväistä virtaa ja huomaan kuormittuvani näistä päivä päivältä enemmän. Eilen sain rakkaalta serkultani sytykkeen tämän tekstin kirjoittamiseen hyvin yksinkertaisella kohtaamisella. ”Mitä sinä olet mieltä?” sekä ”Haluan keskustella tästä aiheesta mahdollisimman monelta kantilta ja mieluiten tuttujen ja arvostamieni ihmisten kanssa. ”

Hän siis kysyi minun mielipidettäni, ja halusi ymmärtää minun näkökulmaani asioihin. Tällainen asioiden lähestyminen on mielestäni morenolaisen ajattelun ytimessä! 

Pelko. Ahdistus. Mielen jäykkyys. Robotisoituminen. Paniikki. Nämä ovat kaikki vastakohtia Morenon peräänkuuluttamalle spontaaniudelle. Vallitsevassa maailman tilassa spontaaniin tilaan virittymiseen vaaditaan erityisen paljon vaivannäköä ja lämmittelyä. Kuinka me voisimme löytää edes vähän mielen- ja maailmanrauhaa tilanteessa, joka on pelottava niin monella eri tasolla? Oma ehdotukseni on seuraava: 

Rauha syntyy vähitellen, versoo kautta kätten avointen

Jos tiedostat kuuluvasi johonkin leiriin ja olet pöyristynyt tai ihmeissäsi kanssamatkaajiesi tavasta reagoida samaan tilanteeseen täysin eri tavalla kuin sinä, mitäpä jos pysähtyisit hetkeksi tämän äärelle? Jos olet aiemminkin ajatellut, että ystäväsi tai tuttavasi on fiksu, miten tilanne on ratkaisevasti nyt erilainen? Mikä on muuttunut? Voisitko kysyä häneltä, mitä hän tilanteesta ajattelee? Voisitko sen sijaan, että mollaat toista hänen (todennäköisesti pelon ohjaamasta) käyttäytymisestään, koittaa tutustua syihin, jotka hänen ajatuksiaan ovat muokanneet? Voisitko aidosti hetkeksi pysähtyä ja olemaan läsnä toiselle? Voisitko pyrkiä roolinvaihtoon ystäväsi kanssa? Voisiko empatiaa löytyä näinkin kummallisessa maailman tilanteessa? 

Oli tämä pandemia totta tai tarua, me ihmiskuntana emme selviä ilman toisiamme ja ymmärrystä kohdata myös erilaisia mielipiteitä. 

“A meeting of two: eye to eye, face to face.
And when you are near I will tear your eyes out
and place them instead of mine,
and you will tear my eyes out
and will place them instead of yours,
then I will look at me with mine.” 
― Jacob Levy Moreno

ps. Laulamisen lisäksi hoidan itseäni luonnolla ja ajoittaisilla somepaastoilla. Tämän postauksen myötä lähden siis somelomalle maalle äidin luo, myös Äiti Maan luo. Pidäthän sinäkin itsestäsi ja toisista huolen <3  

12 kommenttia:

    1. Kiitos Kirsti! Tämä teksti ei tullut ihan hetkessä, olen aika paljon asiaa muhitellut. Nyt kun sen leiskautin julki, olen iloinen että se resonoi myös muissa. Rakkautta sinullekin <3

  1. Hienoa pohdiskelua. Pelko on ikävä juttu joka estää meitä nauttimasta ainutlaatuisesta elämästämme. Yksi tapa kohti parempaa mielenrauhaa ja levollisempaa olotilaa on tutustua Eckhart Tollen läsnäolon oppeihin ja soveltaa niitä omaan elämään. Jos on joskus hakusessa mitähän lukisi niin kokeilehan ainakin aloittaa kirjaa nimeltä Läsnäolon voima. On tullut luettua ainakin kolmesti ja se on ollut itselleni kaikkein merkityksellisin kirja😊 Hyvää lomaa!

    1. Kiitos Mika 🙏🏻 Itselleni järjen ja lohdun tuo Moreno, mutta latasin juuri syysloman äänikirjaksi Läsnäolon voiman…katsotaan millaisia tekstejä siitä lähtee kehittymään❣️

  2. Kiitos mielenkiintoisesta näkökulman avauksesta! Itse huomaan some-myrskyjen äärellä vetäytyväni ulkopuoliseksi ja haluttomaksi ottaa kantaa. Nykyisin en halua julkisesti esittää mielipiteitäni ja yksi syy siihen on pelko lyödä lisää löylyä jo olemassa olevaan kuumuuteen, mutta myös pelko tulla leimatuksi johonkin ”leiriin” ja tulla kohdelluksi sen mukaan.
    Ja kuitenkin… jos katson toisen kautta silmilläni itseäni, niin ehkä se olen sittenkin minä, joka leirejä rakentaa ja kohtelee toisia sen mukaan…?!?

    1. Kiitos kommentista!

      Niinpä, tunnistan tuota samaa arkuutta kirjoittaa enää yhtään mitään leimaantumisen pelossa. Tuntuu, että rohkeimmat huutelevat mielipiteitään ja siinä samassa jää välimaaston mielipiteet kuulumattomiin.

      Rakkautta ja rauhaa, kohdataan kun taas tavataan ❤️

  3. Väärin ymmärtäminen ja tulkitseminen on päivittäisessä kanssakäymisessä todellinen pommi, suurempi kuin aina havaitseekaan. Tektissäsi / ” opissasi” on loistavia ajatuksia siitä miten loppujen lopuksi hieman pidemmälle viedyllä ajatuksella , maltilla, suhteellisen helposti välttyisi turhan stressin aiheuttamisesta toisille ja itselleen. Joiltakin ihmisiltä tuntuu kuvailemasi toisen kenkiin asettuminen tai ainakin sen yrittäminen sujuvan spontaanisti, kadehdin heitä , Itse pitää vieläkin keskittyä asiaan ettei särmä ja malttamattomuus purskahda ensimmäisenä pintaan , if you understand what I mean…

    1. Kiitos TeeTee! Hyvin ymmärrän pointtisi. Enhän itsekään aina tähän malttiin yllä (kuten tiedät 😎) mutta aina tähän voi pyrkiä. Ei ole helppoa, vaan onneksi on koko elämä aikaa opetella ❤️

  4. Kiitos Lara!
    Hyvin kiteytit oleellisimman, kuten Desmond Tutu sanoo: Ihminen on ihminen toisten kautta. Ollaan läsnä, itsellemme ja toisillemme.
    Halauksin Hesasta <3

    1. Kiitos Hannele!
      Morenon mukaan taas ihminen syntyy omaksi itsekseen ja toteutuu ihmisenä vuorovaikutussuhteidensa kautta. Kehityspsykologi Lev Vygotskyn määritteli, että ymmärrys kehittyy kisälli-mestari-suhteessa…tätä samaa maastoahan nämä kaikki mielestäni ovat, Tutukin. Tässä hihkun riemusta kun alkaa hahmottua yhtäläisyyksiä teoreetikoiden välillä 🙂
      Täältä Oripäästä myös lämmin halaus Hesaan, kiitos kun olet ja peilaat <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *