”Sitovat ilmoittautumiset X.X.XX mennessä osoitteeseen Y(a)Z” – oletko törmännyt tähän? Mitä sitten tarkoittaa ”sitova” ilmoittautuminen? Pohdin asiaa psykodraamaryhmän näkökulmasta.
Yksilön kannalta: Psykodraamaryhmään mukaan hakiessaan ihmisen on hyvä sitoutua kaikkiin kertoihin, jotta ryhmän sekä yksilön prosessi ryhmässä tulee mahdolliseksi. Ja onhan se oikeasti iso sitoumus, sitovaa!! luvata olla paikalla esim. kahdeksan viikkoa (tai jopa 18 kuten nyt syksyllä 2025) putkeen joka tiistai. Sitoutumalla prosessiin ihminen sitoutuu myös siihen, että antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä tämän tietyn viikkomäärän aikana. Toki sitova ilmoittautuminen tarkoittaa myös sitä, että kun joku on sitovasti ilmoittautunut, minulla on lupa laskuttaa häntä siitä huolimatta, tuleeko hän paikalle vai ei. Onneksi näitä hankalampia keissejä on vähän.
Ryhmän kannalta: psykodraama on klassisesti ryhmäterapeuttinen menetelmä, jossa ryhmä toimii terapeuttina. Ryhmän pitää olla riittävän turvallinen että ylipäätään päästään hankalienkin asioiden äärelle – ja jos ryhmäläiset ilmestyvät paikalle vain silloin ja tällöin, turvallista tilaa ja luottamusta ei synny. Ryhmäläiset sitoutuvat myös kunnioittamaan toisiaan sekä pitämään ryhmässä kuulemansa asiat luottamuksellisina. Kun toimintatavat sovitaan alussa yhdessä, niihin on myös helpompi jokaisen sitoutua ryhmänä. Ja vain sitoutumalla työskentelyyn ryhmä ja ryhmäläiset voivat saavuttaa uusia oivalluksia itsestään.
Ohjaajan kannalta: Minulle ohjaajana sitoutuminen, sitoumus ja sitova tarkoittaa sitä, että kun ihminen ilmoittautuu sitovasti mukaan ryhmään, samaan aikaan minä alan sitoutua häneen. Toki uudet ryhmäläiset aina haastattelen ennen ryhmän aloitusta, ja heidän kohdallaan sitoutuminen alkaa vasta tästä. Se, että sitoudun ryhmäläiseen tarkoittaa sitä, että olen häntä ja hänen aiheitaan varten seuraavat viikot, koko prosessin ajan. Jos hänelle tulee vaikeita hetkiä työskentlyiltojen välissä, olen tukena ja apuna. Jos hänellä on ryhmässä vaikeaa, olen rinnalla. Usein side kestää vielä ryhmän päättymisen jälkeenkin mutta tämä lie joku persoonaani liittyvä piirre. Ohjaajan olen aina ohjattavan puolella, ja se tarkoittaa itselleni myös suurta sitoutumista heihin.
Ps. Tämä teksti on alunperin julkaistu somessa kaksi vuotta sitten, mutta mielestäni kestänyt aikaa – vaikkakin sitoutuminen tuntuu tänä päivänä olevan melko haasteellista. Mitä ajatuksia tämä sussa herättää? Ainakin itselläni on sellainen olo, että nykyisin yhä enenevissä määrin ihmisten on hankalaa sitoutua yhtään mihinkään: toimitaan reaktiivisesti ja ollaan ”virran mukana” (jolle sillekin on toki aikansa ja paikkansa) sen sijaan että itse aktiivisesti otettaisiin suuntaa ja sitouduttaisiin johonkin. Ikäänkuin odotetaan koko ajan jotain tapahtuvaksi. Tämä on esimerkiksi psykodraaman ohjaamisen kannalta aika haasteellista: osallistujia on välillä todella vaikea saada nimenomaan sitoutumaan pitkiin ryhmäprosesseihin.
Tänään(kin) olen kiitollinen tämän kevään psykodraamaryhmästäni ja ryhmäläisistä, jotka ovat sitoutuneet ryhmään, prosessiin sekä työskentelyyn – ja varmasti myös minuun 🥰