Tässä tekstissä olen yhdistellyt ymmärrystäni parantavasta kehästä ja lähteinäni on psykodraaman opiskelumuistiinpanojen lisäksi Piia Sumupuun lopputyö. Ajatteluuni on vaikuttanut suuresti Jacob Levy Morenon filosofia, Martti Lindqvistin kirjoitukset sekä kouluttajani Päivi Rahmelin opetukset aiheesta. Tässä kirjoituksessa keskityn nyt kevääseen, sillä aihe on laaja ja Parantavasta kehästä voisi kirjoittaa useammankin blogitekstin!
Näin alkukeväästä pohdin vuodesta toiseen ns. eksistentiaalisia aiheita, esim. minkälaista työtä minun kuuluisi tehdä, mihin maailma minua ylipäätään kutsuu, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mikä on elämän tarkoitus ja niin edelleen. Olen myös kolmen viimeisen alkukevään aikana remontoinut/sisustanut kahtena keväänä kotiamme ISOSTI.
Liitän tämän pohdinnan ja myös toiminnan syvästi vuoden kiertokulkuun ja vallitsevaan vuodenaikaan: keväällä pitkään lumen alla ollut muhiva uusi itu alkaa pikkuhiljaa saada voimia maan ravinteista ja auringonvalosta ja alkaa kurottautua kohti sitä, mikä sen elintehtävä on. Samalla tavalla me ihmiset usein keväällä uudistutaan ja aletaan kukoistamaan talven synkkyyden jälkeen. Moni puhuu myös kevättä rinnassa-ilmiöstä joka ei yksiselitteisesti mielestäni kuvaa esimerkiksi romanttista kiinnostumista toiseen, vaan myös yksinkertaisimmillaan keveyttä ja hilpeyttä, uskoa tulevaan ja siihen, että huomennakin aurinko paistaa, myös minulle. Meissä alkaa syntyä jotain uutta, ja se, joka meissä on jo alkanut kasvaa, alkaa pian myös kukkia.
Alkuperäiskansoilla vuodenkiertoajattelu kuului olennaisesti tapaan hahmottaa maailmaa. Jokaisen elämä on arvokas, ihme. ”Vuodenaikojen kierrossa on vertauskuvallisesti ihmiselämän kehitysprosessi lapsuudesta aikuisuuteen. Kuten vuodenajat jatkavat kiertoaan, niin elämäkin. Mahdollisuus muutokseen on läsnä, aina tulee uusi kohta – yhä uudelleen ja uudelleen. Tänään mieli voi olla talvessa, mutta huomenna on jo kevät”. (Piia Sumupuu)
Itselleni em. talvi on ihan kirjaimellisesti horroksen aikaa, mielelläni nukkuisin talviunta – ja silti lumen pinnan alla tapahtuu KOKO AJAN.
Jacob Levy Morenon kehittelemää sosiometriaa voidaan hyödyntää Parantavan kehän toiminnallisessa työskentelyssä: sosiometriassa kun tutkitaan ilmiöitä suhteessa toisiin ja mitataan näitä erilaisin kriteerein. Teemme valintoja jatkuvasti: kenen viereen menen istumaan odotustilassa, kenen sähköpostiin vastaan ensimmäisenä, minkä kassan valitsen kaupassa jne. Valinnat ovat tietoisia ja tiedostamattomia. Toiminnallisessa työpajassa lähdetään tutkimaan ilmiöitä tiedostaen niitä vähän tarkemmin – ja liitetään ilmiöt aina eri vuodenaikoihin. Tutkitaan siis oman elämän kehitysprosesseja suhteessa vuodenkiertoon.
Sosiometrisessä ajattelussa kevät edustaa jonkin uuden syntymistä: saan tarjouksia, valinta osuu minuun; myös itse valitsen aktiivisesti…ja kevään siirtymästä kesään syntyy uusi kysymys tai kyseenalaistaminen – ja kesällä taas se, mitä on kylvänyt, alkaa kukkia ja kukoistaa…
Jokaiselle vuodenajalle löytyy oma merkityksensä ja me täällä Suomessa olemmekin erityisen onnekkaita, kun saamme edelleen nauttia kaikista vuodenajoista myös ihan konkreettisesti!
Haluatko tilata Parantava kehä-työskentelyn ryhmällesi, tiimillesi tai organisaatiollesi? Ota rohkeasti yhteys: lara@ohoh.fi
Työpajassa tutkimme konkreettisesti esim. sitä, mikä vuodenaika on itselle tutuin, missä taas tuntuu hankalalta olla, ja miten eri vuodenaikojen välillä liikkumisesta voisi tulla elämässäsi jouhevampaa – kuinka saada elämän kiertokulkuun omassa elämässä elävämpi suhde!
Millainen on elämäsi kevät, ja miten se sinussa näyttäytyy? Entäpä ryhmässäsi? Mitä uutta on juuri nyt syntymässä?
Piia Sumupuu: Laumasta voimaa – Taidepajamalli vertaisohjaajille