Palasin viime viikolla töitten ääreen ennätyksellisen kuukauden kesäloman jälkeen. Tajusin juuri, etten ole koskaan aikaisemmin elämässäni saanut pitää näin pitkää lomaa! Muutaman yrityksen pikkujutun hoidin lomankin aikana, mutta lomafiiliksellä. Tein lomalla paljon niitä asioita, joista olin haaveillutkin. Osa jäi toteutumatta, lähinnä siksi että ei kaikkea voi suunnitella, kuten sairastumisia ja lasten mielenmuutoksia…
Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän…
Aloitin lomani matkaamalla lasten kanssa kotikonnuilleni Loimaalle, jossa näin yli puolen vuoden tauon jälkeen lapsuuden perheeni sekä muita sukulaisia. Muutamaa kilometriä ennen äitini kotia huomasin, kuinka pulssi alkoi laskea lomatasolle. Vaikka lapsuuden kotini tämä ei olekaan, siitä on tullut itselleni tärkeä nimenomaan hiljentymisen ja itsetutkiskelun paikka. Monena iltana lämmitimme saunan ja juttelimme kahdestaan elämän, varsinkin menneistä koukeroista. Koin syvää yhteyttä äitini kanssa enkä olisi lopulta malttanut lähteä kotiin ollenkaan.
kuinka onnellinen voikaan olla hän!
Onneksi seuraavat viikotkin täyttyivät merkityksellisten ihmisten tapaamisella ja ihan joutenolollakin. Kävin taidenäyttelyissä, konserteissa, uimassa, retkillä, laiskottelin sohvalla…edistin myös keväällä koronapäissäni aloitettuja avoimen yliopiston opintoja, ja tämäkin sai aikaan tunteen loman tärkeydestä: minulla oli tilaa ja aikaa pureutua kehityspsykologian maastoon.
Sadonkorjuun aika:
Nyt kun olen taas työpöytäni äärellä koen, että lomani oli onnistunut. Ei täydellinen, mutta eihän elämä ole! Loman muistelu sekä kuvin että näin kirjoittamalla vahvistaa itselleni kokemaani. Siitä tulee ikään kuin enemmän totta, se konkretisoituu mielessäni oikeisiin lokeroihin ja mittasuhteisiin. Kun joku kysyy, millainen kesäni oli, voin vastata totuudellisesti sen sisältäneen paljon eritasoisia tapahtumia – osa kasvatti itsetuntemustani, osa lisäsi hyvinvointiani, osa kasvatti luonnetta, osa toimi kontrastina kaikelle ihanalle.
Voin siis myös itse kysyä itseltäni: Mitä tein, mitä koin, mitä tunteita heräsi, mikä oli parasta (ja miksi), mitä ilman olisin voinut lomani viettää? Sainko lomastani voimia vai olenko töihin palatessani uupuneempi kuin lomalle lähteissä? Mitä voisin seuraavalla lomalla tehdä toisin? Tällaista loman ”inventaariota” tai sadonkorjuuta suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle!
Iloa puintitöihin!
edit. Huvittuneena huomaan, että sama lainaus Syksyn sävelestä on viime vuoden postauksessakin…voisikohan johtua siitä, että olen itse elokuun lapsi? Mene ja tiedä, mutta lause kestää elämää ja lainaamista <3